Prolainen toimihenkilö tekee keskimäärin hieman yli 40-tuntista työviikkoa yksityissektorin työpaikallaan. Normaalissa työpäivässä on keskimäärin 40 minuuttia lepotaukoja, kun ruokatauot huomioidaan.

Vapaa-aika ja lomat ovat todellisuudessa vain noin 70-prosenttisesti työasioilta vapaata. Monet tekevät harmaita ylitöitä eli tekevät työajan jälkeen töitä, joista ei makseta korvausta. Se on ilmaista työtä firmojen omistajille.

Ihmisen työteho alkaa kuitenkin vähentyä tietyn suoritemäärän jälkeen. Intensiivinen työ monimutkaisten teknisten, sisällöllisten ja sosiaalisten ongelmien parissa syö yhä enemmän keskittymisenergiaa. Palautuminen vaikeutuu, kun tehdään useampi päivä peräkkäin ylipitkiä työpäiviä.

Pron työmarkkinatutkimusten mukaan osa toimihenkilöistä haluaa lyhentää työaikaa lähemmäs 35-tuntista työviikkoa, pääsyitä ovat varsin epämiellyttävät työolosuhteet ja halu tehdä elämässä muutakin kuin töitä.

Suomen pitäisi elää innovaatioista, miten se on mahdollista, jos koulutetun ihmisen työpäivät venyvät ja täyttyvät rutiineista ja sähläyksestä? Onko unohdettu hyvän suunnittelun merkitys?

Johtamiskulttuuri vaikuttaa Pron työmarkkinatutkimuksen perusteella keskinkertaiselta. Jos henkilöstöä koulutetaan, ja annetaan henkilöstön vaikuttaa siihen, miten työt tehdään järkevimmin, tehokkuus paranee 20–30 prosentilla nykyisestä. Tärkein ja pikaisin muutos, mitä suomalaisessa työelämässä tulisi tapahtua, on johtajakaartin vaihtamisen sellaiseen ihmistyyppiin, joka kykenee humaanin johtamistapaan. Tämän jälkeen koulutettujen asiantuntijoiden, esimiesten ja koko työyhteisön tuottavuus kyllä paranee.

Toimihenkilöt kokevat työstä palkitsemisen epäoikeudenmukaiseksi erityisesti organisaation pystysuunnassa. Ylimmän johdon huikeille palkoille ei heru hyväksyntää.

Työtaakka on jakautunut epätasaisesti. Yksilötasolla Suomi ei tarvitse lisää työtunteja, vaan "vähemmällä enemmän" -toimintapojen kehittämistä. Lisäksi työttömien reservin tulee ottaa osa työssäolijoiden työtaakasta harteilleen. Töiden ja palkkojen epätasaisen jakautumisen ongelma korostuu vielä pahemman ongelman edessä, joka on maapallon ekologinen tila. Pron jäsenistössä on paljon haluja entistä ympäristöystävällisempään elämäntapaan. Se voi myös tarkoittaa uudenlaista kohtuullisuutta kulutuksen määrän suhteen. Sekä työaikoihin että tuotantoon pitäisi päteä sama sääntö, että tehdään vähemmän määrää, mutta radikaalisti parempaa laatua.

Petri Palmu

Kirjoittaja on tutkija Ammattiliitto Prossa.

Ammattiliitto Pron työmarkkinatutkimukseen vastaa vuosittain yli 12 000 yksityisen sektorin toimihenkilöä ja asiantuntijaa, jotka työskentelevät suomalaisen teollisuuden ja sen palvelujen, ict- ja viestintäalan sekä finanssialan yrityksissä.